Tahdon antaa settejä tavanomaisuudesta poikkeavia näin jouluna.
Ranteeseen bilehileitä.
Jalkaan villan lämpöä.
Ajatus kotihetkestä villasukissa ja bilehileet ranteessa on houkutteleva.
Vailla järkeä.
Tai villasukat korkokengissä diskolattialla.
Yhtä apsurdia.
Antaa siis mennä!



Erikseenkin saa nauttia.

Täynnä tyytyväisyyttä on tämän kohdalla punoja.
Syntyi ruusuköynnöstä ilman piikkejä.
Antaa myös ajan sitä tarvittaessa.



Ajatus sai alkunsa isoäidin kaulakellosta.
Se oli kiehtova lapsesta.
Matkalla köynnösten metrit saivat lumota.
Piti olla mahdollisuus myös ilman kelloa.
Papukaijan avulla siitä tuli totta.



Siihen palleroinen istahti,
kellopalan jatkeeksi.
Emalisen suosikin vastapainoksi.
Köynnöksen poikkeukseksi.



Itsekäs kellon asema.
Vaatii katsojilta käännettä.
Kantajalta vain nostoa silmien tasolla.



Mummi, minä kannan nyt "tissikelloa"!

Suuret juhlat tulossa.
Vanha mekko uudessa osassa.
Saavat antaa toisilleen tukea, mutta eivät sekoittua.
Tunnelma voisi löytyä Kaukaisen maan sametti salista.
Meren takaisista aarteista.
Aamun kajon ajasta.



Pohjaväriä antiikin kullasta.
Jalokivitervehdys Egyptin hovista.
Merenprinssin sukeltamia helmiä.
Ja vihreitä ajatuksia selviä.






Vuorien kristallia.
Vihreitä aavistuksia.
Ranteeseen kerroksiksi kiedottuna.
Välissä nousevan auringon kulta.



Vanha mekko sai kehuja.
Kukaan ei huomioinut koruja.
Niissä oli kuitenkin hyvä kulkea.
Se on parasta.

Siinä kukkii sarja.
Pelottavan epävarma.
Sopivuus saattaa olla punojan sielunmaisemassa.



Vähän vaaleanpunaista.
Niin, hän pitää ruskeasta.
Puussa herkästi perusarvoja.
Ei sovi olla turhan rohkea.
Silti on oltava ravistusvara.



Lupasi opetella olemaan kaulanauhassa.
Sattui siis sittenkin mieluisa.
Oli liikaa helmiä ranteessa.
Vaatii uutta sovitusta.

Onneksi oli.
Se mieluisa.

Farkut ovat sinistä arkea.
Helposti jopa tasapaksua.
Nyt se on ainakin kiemuralla.



Oli kilpikonnalla sunnitelma.
Useaa savyä sineä.
Ehkä pikkuisen sydämiä.
Ei pane pahaksi raidoista.
Onhan itsessäänkin pilkkuja.



Minne matka?
Ei sen väliä.
Kunhan tehdään se rauhassa ja tunteella.

Täytyyhän naisen erottua, myös keittiössä.
Etukäteen ei voi tietää päivän väriä.
On voitava valita hetkessä.



Käynti kukkivassa puutarhassa.
Ripaus helmiäistä.
Vihreä lehtikin voi olla kaunista.



Hakeudutaanko meren rantaan?
Vaahtopäiden äärelle, jalat santaan.
Vauhtia meren kohinasta.
Helmiä valkoisia veden pohjasta.
Taivaan täydeltä auringonpaistetta.

On varaa valita.

Ketjukristalli minulle vienosti kuiskasi.
Kimaltavana ja herkkänä se minut viekoitteli.
Kutsui punomaan ketjuiksi.
Arkiseksi kimallukseksi.



Kristalliset rondellit Satumetsään johtavat.
Vihreissä silmissä vanhan tietäjän viisautta.
Matkalla kedolla vanamoita.
Lammen reunalla sammaleita.
Välillä kastehelmien loistetta.

Anteeksi, Neiti Kesäheinä.
Annoin syksyn tulla.
Ei paljaita varpaita.
Tai kesätanssia.
Vain odotusta tulevasta.
Muistutuksia kesälaatikosta.

Jotakin punaista ja kultaista.
Lämpöisesti hehkuvaista.
Valon loistetta paperiverhosta.
Lämpöinen tunnelma.



Iloa ja riemua.
Siihen on tarvetta myös vanhana ja viisaana.
Kristallien säihkettä tänä juhlana.
Vähän myös kirsikan kukkia.



Aavistus idän mystiikasta.
Paperilamppuja suomalaisessa puutarhassa.
Merkkipäivänä jotakin nättiä ja henkilökohtaista.

Kyselin käsityöblogissa henkilökohtaisia suosikkeja.
Tähdoin täydentää paketteja.
Toinen nautti suosiota ja toista suosi arpa.

Löysin salpalukon.
Ketjun tukon.
Piikkejä vääntelin.
Toisiinsa liittelin.
Kaikki löytyi varastoista.
Piu, paut hankinnoista.



Helmet pikkuiset riitti kuin riitti.
Tekijä taas luovuuttaan kiitti.



Ruusukvartsi korussa paistatella saavat.
Tuli helmisuosikkeihin uudet kaavat.
Ruusuisten kvartsien vastustaminen vaikeaa on.
Se määrittää myös tulevien korujen kohtalon.



Punaista turkoosia.
Kuin purrun purkan palasia.
Hauskaa kontrasia.
Ei olla liian vakavia.

Tahdoin itsellenikin korun pitkän ja monikäyttöisen.
Pitkänä kaulaan kaksinkerroin sen voi ripustaa tai kolmen kerran ja hännän kanssa itseään komistaa.
Helmiä lasisia, kaiken muotoisia ja kokoisia.
Helmiäisiä vihreitä, valloittavia ei noin vain kauppaan jätetä.



Suuren sopan siis keitin.
Sekaan kaikki vihreät suosikkiaarteeni heitin.
Yksinäisetkin hyvin sekaan mahtui.
Runko selkeistä suurista siemenopaakeista.



Koristusta pientä ja keskisuurta, tuhansiakukkasia, tiikerinsilmiä ja suloista läpikuultavuutta.
Puikulaa, pyöreää, litteää ihanuutta.



Sekaan laitoin epäillen myös kimaltavuutta.
Siihen joukkoon sopi sekin.
Siksipä myös ranteeseen huuman puhalsin.
Ja kimaltavuutta joustavaan nauhaan moninkertaiseen lisäsin.



Maukas soppa kuin tuorehernesosekeitto, maistus varmaan sullekin!