Tahdon antaa settejä tavanomaisuudesta poikkeavia näin jouluna.
Ranteeseen bilehileitä.
Jalkaan villan lämpöä.
Ajatus kotihetkestä villasukissa ja bilehileet ranteessa on houkutteleva.
Vailla järkeä.
Tai villasukat korkokengissä diskolattialla.
Yhtä apsurdia.
Antaa siis mennä!



Erikseenkin saa nauttia.

Täynnä tyytyväisyyttä on tämän kohdalla punoja.
Syntyi ruusuköynnöstä ilman piikkejä.
Antaa myös ajan sitä tarvittaessa.



Ajatus sai alkunsa isoäidin kaulakellosta.
Se oli kiehtova lapsesta.
Matkalla köynnösten metrit saivat lumota.
Piti olla mahdollisuus myös ilman kelloa.
Papukaijan avulla siitä tuli totta.



Siihen palleroinen istahti,
kellopalan jatkeeksi.
Emalisen suosikin vastapainoksi.
Köynnöksen poikkeukseksi.



Itsekäs kellon asema.
Vaatii katsojilta käännettä.
Kantajalta vain nostoa silmien tasolla.



Mummi, minä kannan nyt "tissikelloa"!

Suuret juhlat tulossa.
Vanha mekko uudessa osassa.
Saavat antaa toisilleen tukea, mutta eivät sekoittua.
Tunnelma voisi löytyä Kaukaisen maan sametti salista.
Meren takaisista aarteista.
Aamun kajon ajasta.



Pohjaväriä antiikin kullasta.
Jalokivitervehdys Egyptin hovista.
Merenprinssin sukeltamia helmiä.
Ja vihreitä ajatuksia selviä.






Vuorien kristallia.
Vihreitä aavistuksia.
Ranteeseen kerroksiksi kiedottuna.
Välissä nousevan auringon kulta.



Vanha mekko sai kehuja.
Kukaan ei huomioinut koruja.
Niissä oli kuitenkin hyvä kulkea.
Se on parasta.

Siinä kukkii sarja.
Pelottavan epävarma.
Sopivuus saattaa olla punojan sielunmaisemassa.



Vähän vaaleanpunaista.
Niin, hän pitää ruskeasta.
Puussa herkästi perusarvoja.
Ei sovi olla turhan rohkea.
Silti on oltava ravistusvara.



Lupasi opetella olemaan kaulanauhassa.
Sattui siis sittenkin mieluisa.
Oli liikaa helmiä ranteessa.
Vaatii uutta sovitusta.

Onneksi oli.
Se mieluisa.