Ylväs on tämän kantaja. Se vaatii kantajaltaan erityistä lujuutta. Tahtomattomuutta taipua. Naurua vaikeassakin paikassa. Tahtoisin siinä tunnettavan jotakin ikiaikaista. Pyhyydestä en kuitenkaan ala haaveksia. Vainen ripaus odottamattomuuksia.
Se kulkee kaulalla kuin köynnös, joka löytää paikkansa auringossa ja ainakin sateen jälkeen se osaa välkehtiä. Muistuttaa siitä hyvästä hetkestä, jona kaikki on hyvin ja onni syvin.
Kukkanen yksinkertainen, voi olla kaunokainen. Aina ei tarvita terälehtien kerroksia tai poimuisia volankeja. Tuo konstailematon katse tavalliselta kehäkukalta ja on taas hyvä jatkaa taivalta.
Kommentit