Tahdoin itsellenikin korun pitkän ja monikäyttöisen.
Pitkänä kaulaan kaksinkerroin sen voi ripustaa tai kolmen kerran ja hännän kanssa itseään komistaa.
Helmiä lasisia, kaiken muotoisia ja kokoisia.
Helmiäisiä vihreitä, valloittavia ei noin vain kauppaan jätetä.



Suuren sopan siis keitin.
Sekaan kaikki vihreät suosikkiaarteeni heitin.
Yksinäisetkin hyvin sekaan mahtui.
Runko selkeistä suurista siemenopaakeista.



Koristusta pientä ja keskisuurta, tuhansiakukkasia, tiikerinsilmiä ja suloista läpikuultavuutta.
Puikulaa, pyöreää, litteää ihanuutta.



Sekaan laitoin epäillen myös kimaltavuutta.
Siihen joukkoon sopi sekin.
Siksipä myös ranteeseen huuman puhalsin.
Ja kimaltavuutta joustavaan nauhaan moninkertaiseen lisäsin.



Maukas soppa kuin tuorehernesosekeitto, maistus varmaan sullekin!